Mikä olisikaan halvin tapa tuunata kodin sisustusta? Siis siten, että muutos olisi selkeä, lopputulos tyylikäs ja muodin mukainen, mutta kukkaro kevenisi vain vähän...
Taikasana, jos sitä sellaiseksi voi sanoa, on maali ja kangas! Etenkin maalilla saa aikaan ihmeitä. Jos haluat luoda yleisesti ihannoidun, sisustuslehdissäkin kovasti mainostetun tyylikkään kodin, maalaa kaikki mahdollinen valkoiseksi. Skandinaaviseen tyyliin sopii valkoinen valkoisella. Eli sisustuksen pohjaväri on valkoinen ja siihen lisätään päälle vielä valkoisia sisustuselementtejä: tyynyjä, tekstiilejä, erilaisia esineitä. Oikeastaan aika kaunista, kun tarkemmin katselee sisustuslehtien sivuilla olevia kuvia kyseisestä tyylistä. Ja helppo toteuttaa. Valkoinen maali ei maksa maltaita, kannattaa valita kuhunkin tilaan sopiva maali maalattavan pinnan perusteella. Vanhoista huonekaluista tulee kuin uusia, kun ne saavat pintaansa uutta maalia. Keskenään hyvinkin erilaiset huonekalut sopivat toisiinsa, kun niiden värimaailma on sama. Jos huonekaluissa on kangasosia, mieti, voisitko päällystää ne uudelleen mieleiselläsi kankaalla. Niittipyssy on oiva apuväline aloittelevalle verhoilijalle... :) Pelkät huonekalut eivät kuitenkaan tee sisustusta: mieti verhoja, mattoja, pöytäliinoja, muita kodin tekstiilejä. Muista, että koneessa voit värjätä esim. kulahtaneita verho/pöytäliinakankaita huokeasti (hyvinvarustellut marketit myyvät kangasvärejä). Kangaskaupat myyvät puuvillaisia lakanakankaita halvalla, etenkin luonnonvalkoista lakanakangasta saa pilkkahinnalla. Siitä saa kauniit verhot tai pöytäliinan/sohvanpäällisen, jos vähänkään on ompelutaitoinen.
Jos sinulla ei ole vanhoja huonekaluja, joita tuunata, voit myös ostaa edullisia uusia ja tehdä niistä itsesi näköisiä. Esim. Ikea-huonekalujen muokkaus ja "hakkerointi" on tullut varsin suosituksi viimeaikoina, aiheesta löytyy googlaamalla omia sivustojaan ja blogeja.
Oma viimeisin tuunaukseni on ollut Ikean pyöreiden, puisten FROSTA-jakkaroiden maalaaminen valkoiseksi. Pinottavat jakkarat muistuttavat erehdyttävästi Artekin jakkaroita...
tiistai 28. helmikuuta 2012
torstai 9. helmikuuta 2012
Merkkituotteiden kalleudesta ajatuksia...
Ihanaa helmikuuta kaikille!
Olen itsekseni mietiskellyt tätä tyylikästä köyhäilyä... On kaksi eri asiaa köyhäillä ja köyhäillä TYYLILLÄ. Kuka vain oppii nipistämään ruokamenoissa, ostamaan edullisinta jne. Mutta miten köyhäillä tyylikkäästi, ts. siten että köyhyys ei tunnu köyhyydeltä vaan voi jopa sanoa nauttivansa jonkinlaisesta luksuselämästä. Ainakin silloin tällöin.
Olin viikonloppuna ystäväni luona kylässä. Hänellä ei ole lapsia ja aamupalapöytään hän kattoi Villeroy & Bochin astiat. Ihailin astioita ja samalla haaveksin, että olisipa mukavaa kun itselläkin olisi noita astioita. Ja samalla tuumailin, että ikinä ei niin hienoa tilaisuutta tulisi, että raskisin astioita kuitenkaan käyttää. Juttelin ystäväni kanssa astioista ja hän sanoi viisaasti: "eivät astiat tule loppupeleissä kalliiksi, jos niitä käyttää päivittäin. Silloin niiden hinta per käyttökerta laskee hyvinkin matalaksi... Jos taas astiat lojuvat kaapin perukoilla ja ne kaivetaan esille vain juhlapyhinä (jos silloinkaan), ne todella ovat kalliita käyttökertaa kohden."
Jäin miettimään asiaa. Ystäväni oli oikeassa. Miksi ihmeessä säästelemme kaapeissamme kalleimpia astioita, ruokailuvälineitä, vaatteita, laukkuja, kenkiä, koruja... Käyttöönhän ne kuuluisi laittaa! Itselläni on kaksi Mulberryn merkkilaukkua, jotka olen joskus hairahtunut hetken mielijohteessa ostamaan. Kumpaakaan niistä en alkuun raskinut käyttää kuin harvoin, hyvällä aurinkoisella säällä. Kunnes tajusin, että aika ajaa vielä laukuistani ohitse. Vielä käy niin, että laukut käyvät vanhoiksi, ovat poissa muodista, ja minä typerys olen säilytellyt niitä kaapin nurkassa vain siksi, etteivät ne tärveltyisi käytössä. Ei, käyttöön ne kuuluvat! Samoin pitäisi tehdä juhla-astiastoille... Eikö olisi mukava aloittaa päivä siemailemalla kahvia, sen ikivanhan kulahtaneen mukin sijasta, hienosta posliinikupista? Hemmottele itseäsi, tee elämästäsi luksusta! Käytä kaapissa piilossa olevia hienoja kenkiä, laukkuja, jakkuja, koruja, hajuvesiä jne. Ota esiin paremmat astiat, edes itsellesi, edes aamukahville. Miksi odottaa sitä, että tulisi jotkut juhlat? Juhlia on vain muutama vuodessa, toisilla ei niinkään montaa. Päätä, että tästä lähtien esim. joka perjantai juot aamukahvisi rauhassa juhlakupista, laitat töihin hieman paremmat vaatteet, käytät jotakin kaapissasi olevaa korua, suihkautat hajuvettä... Valitse itsellesi luxuspäivä, äläkä luovu siitä.
Olen itsekseni mietiskellyt tätä tyylikästä köyhäilyä... On kaksi eri asiaa köyhäillä ja köyhäillä TYYLILLÄ. Kuka vain oppii nipistämään ruokamenoissa, ostamaan edullisinta jne. Mutta miten köyhäillä tyylikkäästi, ts. siten että köyhyys ei tunnu köyhyydeltä vaan voi jopa sanoa nauttivansa jonkinlaisesta luksuselämästä. Ainakin silloin tällöin.
Olin viikonloppuna ystäväni luona kylässä. Hänellä ei ole lapsia ja aamupalapöytään hän kattoi Villeroy & Bochin astiat. Ihailin astioita ja samalla haaveksin, että olisipa mukavaa kun itselläkin olisi noita astioita. Ja samalla tuumailin, että ikinä ei niin hienoa tilaisuutta tulisi, että raskisin astioita kuitenkaan käyttää. Juttelin ystäväni kanssa astioista ja hän sanoi viisaasti: "eivät astiat tule loppupeleissä kalliiksi, jos niitä käyttää päivittäin. Silloin niiden hinta per käyttökerta laskee hyvinkin matalaksi... Jos taas astiat lojuvat kaapin perukoilla ja ne kaivetaan esille vain juhlapyhinä (jos silloinkaan), ne todella ovat kalliita käyttökertaa kohden."
Jäin miettimään asiaa. Ystäväni oli oikeassa. Miksi ihmeessä säästelemme kaapeissamme kalleimpia astioita, ruokailuvälineitä, vaatteita, laukkuja, kenkiä, koruja... Käyttöönhän ne kuuluisi laittaa! Itselläni on kaksi Mulberryn merkkilaukkua, jotka olen joskus hairahtunut hetken mielijohteessa ostamaan. Kumpaakaan niistä en alkuun raskinut käyttää kuin harvoin, hyvällä aurinkoisella säällä. Kunnes tajusin, että aika ajaa vielä laukuistani ohitse. Vielä käy niin, että laukut käyvät vanhoiksi, ovat poissa muodista, ja minä typerys olen säilytellyt niitä kaapin nurkassa vain siksi, etteivät ne tärveltyisi käytössä. Ei, käyttöön ne kuuluvat! Samoin pitäisi tehdä juhla-astiastoille... Eikö olisi mukava aloittaa päivä siemailemalla kahvia, sen ikivanhan kulahtaneen mukin sijasta, hienosta posliinikupista? Hemmottele itseäsi, tee elämästäsi luksusta! Käytä kaapissa piilossa olevia hienoja kenkiä, laukkuja, jakkuja, koruja, hajuvesiä jne. Ota esiin paremmat astiat, edes itsellesi, edes aamukahville. Miksi odottaa sitä, että tulisi jotkut juhlat? Juhlia on vain muutama vuodessa, toisilla ei niinkään montaa. Päätä, että tästä lähtien esim. joka perjantai juot aamukahvisi rauhassa juhlakupista, laitat töihin hieman paremmat vaatteet, käytät jotakin kaapissasi olevaa korua, suihkautat hajuvettä... Valitse itsellesi luxuspäivä, äläkä luovu siitä.
tiistai 31. tammikuuta 2012
Nyt viimeistään ostamaan ensi talven talvivaatteet!
Hip hei taas kaikille!
Pienen tauon jälkeen kerkeän vähän päivitellä blogiani... joulu piti kiirettä yllä ja joulun jälkeen perheeseen iski kunnon mahatauti, joka kiersi kaikki jäsenet läpi vuorotellen. Yäk! Onneksi on siitä selvitty.
Joulun jälkeen alkoivat alennusmyynnit. Minulla on ollut jo pitkään jokavuotinen tapa käydän ostamassa lapsille tammikuussa seuraavan talven toppavaatteet valmiiksi kaappiin odottamaan. Tämäkään vuosi ei ollut poikkeus: pojalle ostin harmaakuvioidun Remun haalarin vajaalla 40eurolla Prismasta, samoin toisiksi vanhimmalle tytölle saman merkin haalarin mutta pinkkinä. Vanhin tyttö sai tällä kertaa Polarn och Pyretin toppatakin ja toppahousut (nämä olivat valitettavasti vain 30% alessa...) ja kaikille neljälle lapselle ostin PoP:sta windfleece-takit tulevaa kevättä ja ensi syksyä ajatellen puoleen hintaan. Vaikka kertaostoksena tulee alennetuistakin tuotteista iso summa, on säästö kuitenkin merkittävä, ottaen huomioon että talvikamppeet olisi kuitenkin hankittava seuraavana syksynä.
Välillä ostelen tavaraa myös Huuto.netistä. On mielestäni mukava, jos löytää hyväkuntoisen käytetyn vaatteen, josta ei tarvitse maksaa kiskurihintaa. Pieni miinus huutiksessa on postikulut, jotka eivät mene ns. "kenenkään hyväksi". Ne nostavat ostettavan tavaran hintaa joskus merkittävästikin. Siksi joudun toisinaan miettimään, miten kannattava ostos oikeasti on... saisiko saman tuotteen alennusmyynnistä uutena jo lähes samalla hinnalla? Toisaalta haluaisin suosia kestävää kehitystä, mutta toisaalta... Sen periaatteen olen ottanut, että vanhimmalle ostan yleensä vaatteet uutena. Ne kuitenkin kiertävät vielä nuoremmille sisaruksille. Sen sijaan nuoremmat saattavat saada myös käytettyjä vaatteita. Aina kuitenkin pidän huolen siitä, että kaikki ostamani vaatteet ovat siistejä ja kestävät vielä käyttöä. Käyttövaatteiksi kannattaa ostaa laadukkaita ja kestäviä vaatteita, arkivaatteethan ovat niitä joita käytetään jatkuvasti.
Harmillinen lisämenoerä syntyi, kun nuorimman pojan upouudesta Remun talvihaalarista (jonka joulupukki toi) meni vetoketju yllättäen rikki. Syynä ei ollut tehtaan valmistusvirhe, eikä liian raju kiskominen päällepukiessa, vaan poika oli itse pureskellut vetoketjun yläosan rikki siten, että muovinen "kisko" irtosi kankaasta ja koko vetoketju näin ollen oli tärviöllä. Vetoketjun rikkoutuminen osui kaiken kukkuraksi pahimpaan pakkassaumaan, jolloin ei voinut edes kuvitella laittavansa poikaa päivähoitoon haalarissa, jonka saa kiinni ainoastaan etulistan neppareilla. Jos olisi ollut viikonloppu, olisin ehkä lähtenyt metsästämään kangaskaupasta uutta vetoketjua ja yrittänyt vaihtaa haalariin toisen (joskaan en ole varma, miten ompelutaitoni olisivat moiseen urakkaan riittäneet), mutta nyt ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin äkkiä hommata pojalle varahaalari. Kiersin kaksi lähikirpputoria huonolla menestyksellä: mielestäni huonokuntoisesta tavarasta ei kannata maksaa hyväkuntoisen hintaa! Poikien vaatteet väistämättä ovat huonommassa kunnossa kuin tyttöjen, kulutus tuntuu olevan rajumpaa... sen pitäisi myös näkyä kirpputorihinnoissa. Näin ei kuitenkaan ollut. Lopulta päädyin ostamaan pojalle JesperJuniorin liikkeestä Jonathanin haalarin 50% alennuksella, maksoin siitä 35 euroa. Vielä en tiedä, mitä teen vetoketjuvialliselle Remulle.
Hyviä pakkaspäiviä! Toivottavasti teette vielä hyvät viimehetken ALE-löydöt ensi talveen :)
Pienen tauon jälkeen kerkeän vähän päivitellä blogiani... joulu piti kiirettä yllä ja joulun jälkeen perheeseen iski kunnon mahatauti, joka kiersi kaikki jäsenet läpi vuorotellen. Yäk! Onneksi on siitä selvitty.
Joulun jälkeen alkoivat alennusmyynnit. Minulla on ollut jo pitkään jokavuotinen tapa käydän ostamassa lapsille tammikuussa seuraavan talven toppavaatteet valmiiksi kaappiin odottamaan. Tämäkään vuosi ei ollut poikkeus: pojalle ostin harmaakuvioidun Remun haalarin vajaalla 40eurolla Prismasta, samoin toisiksi vanhimmalle tytölle saman merkin haalarin mutta pinkkinä. Vanhin tyttö sai tällä kertaa Polarn och Pyretin toppatakin ja toppahousut (nämä olivat valitettavasti vain 30% alessa...) ja kaikille neljälle lapselle ostin PoP:sta windfleece-takit tulevaa kevättä ja ensi syksyä ajatellen puoleen hintaan. Vaikka kertaostoksena tulee alennetuistakin tuotteista iso summa, on säästö kuitenkin merkittävä, ottaen huomioon että talvikamppeet olisi kuitenkin hankittava seuraavana syksynä.
Välillä ostelen tavaraa myös Huuto.netistä. On mielestäni mukava, jos löytää hyväkuntoisen käytetyn vaatteen, josta ei tarvitse maksaa kiskurihintaa. Pieni miinus huutiksessa on postikulut, jotka eivät mene ns. "kenenkään hyväksi". Ne nostavat ostettavan tavaran hintaa joskus merkittävästikin. Siksi joudun toisinaan miettimään, miten kannattava ostos oikeasti on... saisiko saman tuotteen alennusmyynnistä uutena jo lähes samalla hinnalla? Toisaalta haluaisin suosia kestävää kehitystä, mutta toisaalta... Sen periaatteen olen ottanut, että vanhimmalle ostan yleensä vaatteet uutena. Ne kuitenkin kiertävät vielä nuoremmille sisaruksille. Sen sijaan nuoremmat saattavat saada myös käytettyjä vaatteita. Aina kuitenkin pidän huolen siitä, että kaikki ostamani vaatteet ovat siistejä ja kestävät vielä käyttöä. Käyttövaatteiksi kannattaa ostaa laadukkaita ja kestäviä vaatteita, arkivaatteethan ovat niitä joita käytetään jatkuvasti.
Harmillinen lisämenoerä syntyi, kun nuorimman pojan upouudesta Remun talvihaalarista (jonka joulupukki toi) meni vetoketju yllättäen rikki. Syynä ei ollut tehtaan valmistusvirhe, eikä liian raju kiskominen päällepukiessa, vaan poika oli itse pureskellut vetoketjun yläosan rikki siten, että muovinen "kisko" irtosi kankaasta ja koko vetoketju näin ollen oli tärviöllä. Vetoketjun rikkoutuminen osui kaiken kukkuraksi pahimpaan pakkassaumaan, jolloin ei voinut edes kuvitella laittavansa poikaa päivähoitoon haalarissa, jonka saa kiinni ainoastaan etulistan neppareilla. Jos olisi ollut viikonloppu, olisin ehkä lähtenyt metsästämään kangaskaupasta uutta vetoketjua ja yrittänyt vaihtaa haalariin toisen (joskaan en ole varma, miten ompelutaitoni olisivat moiseen urakkaan riittäneet), mutta nyt ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin äkkiä hommata pojalle varahaalari. Kiersin kaksi lähikirpputoria huonolla menestyksellä: mielestäni huonokuntoisesta tavarasta ei kannata maksaa hyväkuntoisen hintaa! Poikien vaatteet väistämättä ovat huonommassa kunnossa kuin tyttöjen, kulutus tuntuu olevan rajumpaa... sen pitäisi myös näkyä kirpputorihinnoissa. Näin ei kuitenkaan ollut. Lopulta päädyin ostamaan pojalle JesperJuniorin liikkeestä Jonathanin haalarin 50% alennuksella, maksoin siitä 35 euroa. Vielä en tiedä, mitä teen vetoketjuvialliselle Remulle.
Hyviä pakkaspäiviä! Toivottavasti teette vielä hyvät viimehetken ALE-löydöt ensi talveen :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)