Miksi ylipäätään köyhäillä (tyylikkäästi)?

Eräs tuttuni kysyi taannoin, miksi ihmeessä jaksan kirjoitella blogia köyhäilystä ja miettiä säästämistä. Eihän se ole mitenkään IN ainakaan monissakaan niissä piireissä, joissa itse tapaan liikkua. Miksi pitäisi köyhäillä, jos se ei taloudellisesti ole aivan välttämätöntä?

En osannut heti vastata kysymykseen: ystäväni oli siinä määrin oikeassa, ettei minun olisi välttämätöntä köyhäillä. Voisin elää kuten kuka tahansa muukin keskiverto "Jaska Jokunen" joka kuluttaa keskiverto määrän rahaa ruokaan, päivittäistavaroihin ja vaatteisiin kuukaudessa. Kuitenkin köyhäily ja etenkin tyylikäs köyhäily on lähellä sydäntäni. Siitä on tullut minulle jo elämäntapa.

Lopulta löysin vastauksen: köyhäily voi olla tyylikästä myös siksi, että silloin säästyy aikaa! Moni ihminen valittaa kiirettä ja marisee, ettei ehdi tehdä sitä ja tätä, kun on niin tiukka aikataulu. Mutta tyylikkäästi köyhäilemällä, aika riittää vaikka mihin. (Nyt joku tietysti alkaa napista, että entäs ne sämpylöiden leipomiset ja ruoanvalmistukset...)Kauppapäivä kerran viikossa, 6pv viikossa vapaata kaupassakäynnistä! Kun koti on sisustettu väljästi ja ylimääräinen krääsä myyty/siivottu pois kirpputoreille ja kierrätyskeskuksiin, ei siivoamiseen kulu ylettömästi aikaa. Pyykkivuoret ovat puolta pienemmät, kun peset vain oikeasti likaiset pyykit. Päivän liikunta-annos on saavutettu hyötyliikunnalla (jos voit esim. pyöräillä työmatkat), ja ellei niin lenkkitossut jalkaan ja kotiovelta ulos lenkille. Aika on rahaa, tuppaavat monet sanomaan... Eikö kiireetön elämä tuntuisikin luksukselta?

Ymmärrän, että toisille tyylikäs köyhäily on nk. muotivillitys, toisille tuikitarpeellinen tapa oppia elämään niukkuudesta huolimatta laadukasta elämää. Ensimmäisen ryhmän etu (tai kirous, miten sen nyt ottaa) on se, että he voivat halutessaan poiketa "ruodusta" ja siirtyä kulutusjuhlaan. He köyhäilevät silloin kun heille sopii. Vähän kuin paastotaan silloin kun sopii, mutta kun tulee liian kova nälkä, niin sitten ostetaan kunnon kyljykset ;D Jälkimmäinen ryhmä joutuu elämään paljon ennakoivammin. Pienikin odottamaton yllätys perusmenoihin; pesukoneen hajoaminen, tarve lapsen uusille luistimille tms. romuttaa talouden hetkessä. Heille tyylikäs köyhäily on ehkä ennen kaikkea köyhäilyä. Mutta toiveena on löytää tapa, miten tehdä se TYYLILLÄ! Että siitä vähästä voisi nauttia edes sen, mitä on mahdollista.

Mutta ystäväni kysymykseen: miksi minä köyhäilen -vastauksena sanon: siitä on tullut minulle toimiva osa arkea. Ajattelen jokaisessa valinnassani esim. kaupassa kilohintoja, vertailen tuotteita jne. Se ei ole minulle vastenmielistä, vaan se tulee jo täysin selkärangasta. Tekisi pahaa ostaa kalliimpi tuote, joka vastaa sisällöltään tismalleen samaa, mitä halvempi, mutta brändi vain on eri. Kotona pyrin taltuttamaan kaaoksen karsimalla turhan tavaran pois säännöllisin väliajoin. Mottoni on: mitä tulee ovesta sisään, saman verran pitäisi lähteä ulos. (Ei tosin koske ruokaa). Jos ostamme lelulja lapsille, pitäisi vanhoista leluista osa lähteä kiertoon. Jos ostan uuden takin, vanha takki saa lähteä kierrätykseen. Liika on liikaa ja kaoottinen koti on kaikkea muuta kuin tyylikäs!