Tiistaita kaikille!
Tänään päätin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni: värjäsin läjän kulahtaneita vauvan harsovaippoja (joita meillä tosin käytetään lähinnä puklurätteinä) kirkkaan vihreiksi. Olin oikein positiivisesti yllättynyt, kuinka raikkaita ja hienoja niistä tuli. Kuin uusia! Vihreässä harsossa ei myöskään näy oranssi perunaporkkanavelli tai muut sotkut niin helposti, kuin valkoisissa. Suosittelen tätä konstia vanhojen harsojen (ja miksei esim. kulahtaneiden farkkujen, hameiden tai paitojen) uudistamiseen. On mielestäni suht edullistakin, sillä väri maksoi n. 7e ja värjäyksessä käytetävä suola vajaan 30c.
Lisäksi heitin pesukoneeseen värjäytymään yhden virkatun pitsiboleron ja kolme kappaletta kirpparilta löytämiäni pitsipöytäliinoja (halk. n. 20-30cm). Bolero oli aikaisemmin valkoinen ja kirpparilöytöliinat lähinnä luonnonvalkoisia. Ajatukseni on käyttää vihreät pitsiliinat kesähameiden tuunaamisessa. Katsotaan mitä lopputuloksesta tulee, visio on ainakin kirkkaana mielessäni.
Takapihasta tuli muuten yllättävän tyylikäs, kun mies ajoi nurmikon! :D Heh, ei sen kummempaa tuunaamista siis, mutta voikukkapelto ei kovin tyylikkäältä näytä. Nyt kukkapenkkien perennat pääsevät oikeuksiinsa, kun ei tarvitse voikukanlehtien takaa niitä tähyillä. Takapihani kukkapenkit on täytetty lähinnä erilaisilla kuuliljoilla, mutta mukana on myös tarha-alpia, hopealehteä, ukonhattua, pikkusydäntä (mikähän lie oikea nimi kasville?), särkynyt sydän, vuorenkilpiä jne. Kaikki perennat on tuotu ystävien, sukulaisten ja naapureiden pihoista... Ja ne ovat levinneet kolmessa vuodessa niin paljon, että nyt olen joutunut niitä jo harventamaankin. Kannattaa siis kysellä sukulaisilta/naapureilta keväällä (tai loppusyksystä) voisiko heidän perennapenkeistään saada omaan kukkapenkkiin jotakin täydennystä. Oma kokemukseni on, että paitsi tämä on edullinen tapa saada perennoja, myös varmempi kuin ostaa kaupasta. Kaupan taimet ovat monesti hentosia ja niiden juuret heikkoja, mutta vanhojen perennojen juurakot ovat vahvoja ja juurtuvat siis paremmin uuteen kasvualustaansa.
Jokapäiväisessä elämässä alkaa olla aika monta asiaa, joissa on tullut säästettyä rahaa, mutta joita ei enää pidä minään erityisenä säästökohteena (=edullisesta ratkaisusta on tullut toimiva osa arkea). Esim. ehkäisy hoituu meillä kuparikierukalla, sen sai synnytyksen jälkeen ilmaiseksi kunnassamme ja ehkäisyteho riittää viideksi vuodeksi. Lisäksi hyvänä etuna on, että ei tarvitse muistaa yhtään mitään (kuten pillereiden ja ehkäisyrenkaan kanssa). Kuparikierukka tosin ei kaikille sovi, koska vuodot voivat runsastua... mutta suosittelen kokeilemaan (ainakin synnyttäneille voin suositella). Kuukautissuojana käytän nykyään Lunettea (=kuppia) jonka ostin pari kuukautta sitten apteekista. En ollut oikeastaan ajatellut ikinä kupin käyttöä, mutta kun se sitten oli apteekin hyllyllä, niin aloin miettiä asiaa uudelleen. Aikaisemmin olin pitänyt kupinkäyttöä lähinnä hörhöilynä, enkä uskonut että se voisi olla kovinkaan kätevä. Mutta kun kerran maineestaan tarkka apteekkikin oli sen hyväksynyt valikoimaansa, päätin otta riskin ja kokeilla. Alkusättäyksen ja tunaroinnin jälkeen totesin kupin melko luotettavaksi suojaksi (runsaan vuodon aikana kerran falskasi, en vissiin ollut saanut kuppia tarpeeksi hyvin paikalleen tms.), eikä se tuntunut paikalla ollessaan yhtään miltään (=kuten tamponi) joten se sai jäädä kylpyhuoneen kaappiin odottamaan seuraavia kuukautisia. Luneten valmistajan mukaan kupin pitäisi kestää 5-10 vuotta käyttökelpoisena. Jos näin on, on se todella tienannut hintansa (30e).
Katsotaan ehdinkö huomenna tehdä uunijäätelöä... Se on ainakin suunnitelmissa. Tosin sämpylävarasto ja kaikki keksit on myös syöty. Katsotaan mitä ehdin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti